Kuvanveistäjä Mika Heinonen

///Kuvanveistäjä Mika Heinonen

Kuvanveistäjä Mika Heinonen

31.5.–22.6.
Mika Heinonen
TAIVAS
alla

Täytin juuri 60 vuotta. Alan olla siis itämaisessa mielessä aikuinen. Näyttelyni on kooste menneiltä vuosilta, 30 vuotta jatkuneelta taiteilijauraltani. Ensimmäisen yksityisnäyttelyni pidin Lahdessa 1984. Silloin olin risteyskohdassa, esittelin sekä maalauksia että veistoksia. Aika pian  kuvanveisto kuitenkin nappasi tekemisessäni keskeisen aseman. Taiteeni nykyinen perusta löytyi ympäristökriisin syvetessä 90-luvun taiteessa. Koin kulttuurin ja luonnon dilemman polttavaksi ja aloin etsiä omaa tietäni umpikujasta ulos, takaisin taivasalle. Koen syntyneeni paljaan taivaan alle, katottomaan maailmaan. Lapsuuden syvä luontosuhde elpyi keski-iän kynnyksellä koiran ja Roineella vietetyn saarielämän myötä. Nykyään olen perinnerakentaja Päijänteellä omassa saaressani. Olen opetellut hirsirakentamista itse puretun satakuntavuotta vanhan kestikievarikehikon kanssa. Kolmen vuoden projekti on venynyt kahdeksaksi. Sähköttömässä saaressa, lomien ja perheolosuhteiden ehdoilla tehdessä homma on hidasta. Rakentaminen on myös ruokkinut taidetta – ja se näkyy. Olen oppinut tavattomasti uutta.

Keskeistä tekemisessäni on kunnioittava suhtautuminen leikkiin. Yritän tehdä leikiten. Olen aina pitänyt runoudesta ja tapailen tekemisessäni samaa vaivattomuuden tunnetta, samaa tiiviyttä. Ideat ja assosiaatio vievät sisältöjä, materiaaliset ratkaisut ja estetiikka seuraavat. Aloitin perinteisistä keraamisista menetelmistä, puusta ja pronssista. Sittemmin materiaalikirjo on laajentunut yhä rannattomammaksi: räsymattoa, kaarnaa, karttapalloja ja muuta tuunattua ready-madea, kenkiä, messinkiä, leipää, takorautaa, vanhoja työkaluja, lasia, lehtikultaa…Kaikkien romantikkojen tavoin veistän henkeä ja uskon, että sen voi löytää onnella mistä vain.

Höyry-gallerian näyttelyni kuvat alkavat vuodelta 1994, jolloin tulkitsin myyttejä nykykulttuurin kehyksessä, vähän parafraasien tavoin. Pääosa teoksista liittyy paikkataiteeseen ja kommentoi ihmisen ympäristösuhdetta. Näen paikan maisemassa samalla tavoin erityisenä kuin hetken ikuisuudessa tai yksilön osana ihmiskuntaa. Kokonaisuudesta voi saada käsityksiä ja mielikuvia ainoastaan yksittäisten erityistapausten kautta, kaikki muu on päättelyä ja illuusiota. Koen paikan tavallaan siltana, jolla fyysinen kohtaa metafyysisen. Se on myös analoginen taiteen käsitteelle.

Lämpimästi tervetuloa näyttelyyni!

By |2014-06-01T19:46:09+00:0027.05.2014|Höyry-galleria, Tiedotteet|0 Comments